Päivä vain ja hetki kerrallansa

Laulettuna löytyy täältä KLIK

Serkkuni (52v) kuoli viikko sitten, olin ajatellut etten tapauksesta mitään kirjoittaisi tänne. Mutta nyt ajattelin, että näin saan purkaa omia ajatuksia. Kuitenkin tapaus on herättänyt minussa paljonkin mietteitä.

Ensinäkin serkkuni kuoli aivan yhtääkkiä, veritulppaan. Minulla niitäkin on ollut omaksi tarpeiksi, kaikkiaan viisi. Aina kuitenkin olen ollut onnellinen ja tulppa on ollut jalassa. Ja ei ole ainakaan kertaakaan lähtenyt liikkeelle... Minun onnekseni. Serkullani ei ollut tulppaa ennen ollut, ja elämä loppui yhteen tulppaan.

Kuitenkin tulee pelko ja ajatus milloin on minun vuoroni... sekin voi tapahtua hetkelle millä hyvällä. Niinkuin serkulleni. Hän oli urheilullinen ja miehen kokoinen mies. En olisi ikinä uskonut, että hän kuolee aivan naps, telkkaria katsoessaan.

Mutta toisaalta on hyvä, ettemme tiedä milloin on meidän aika lähteä...

Viime yönä mietin valvoessani paljon serkkuani ja omaa elämääni. Mietiskelin mm.ssa ketkä tulisivat minun hautajaisiini, miten eri ihmiset minun kuolemani ottaisivat. Omasta mielestäni osaan hyvin hahmottaa ihmisten käyttäytymisen. Ja toiset ihmiset saavat jo nyt minun raivon partaalle, kun tiedän kuinka he olisivat uhreja, jos kuolisin. Yksi tälläinen olisi siskoni... Hän itkisi turhia kyyneleitään... Nauttisi huomiosta, kun HÄN itkee. Karkeaa tekstiä, tiedän, mutta niin vain olisi..

Joku voi ajatella, että hullua ajatella tuollaisia. Mutta me olemme kyllä Maken kanssa puhuneet keskenämme, jos kuolemme, niin... Se on aivan hyvää keskustelua minusta. On hyvä tietää mitä toinen haluaisi asiat hoitaa kuolemansa jälkeen. Makella on esim. toive tulla haudatuksi minun perhe hautaan. Jota en olisi tiennyt, jollei olisi kertonut.

Meidän pitäisi aina elää, kuin viimeistä päivää! Pitäisi osata sopia riidat ja olla toiselle ihminen, koska koskaan ei tiedä milloin on toisen määrä lähteä. Silloin on turha murehtia mitä jäikään sanomatta!  Pitäisi sanoa tänään ja juuri tänään miten tärkeä toinen on jos huomista päivää ei tulekaan.

Tänään menen ostamaan adressin serkulleni... Viimeinen tekoni hänelle! =)

Äitini laittoi minusta kauniin värssyn serkulleni ruusun mukaan:

                 Hyvän, iloisen ihmisen muisto,

                 miten mieltä se mieltä lämmittää,

                 miten aina sen soinnusta sieluun,

                 sävel pieni soimaan jää.

Hyvvee syntymäpäevee TÄTIN tytölle!!

Pysähdyin lukemaan Sointu-Sisko Parviaisen Tuulien sylistä-runokirjaa. Sieltä pari runoa nousi ylitse muitten, joka ainakin minut pisti mietteliääksi, aloin taas pohtia elämän pinnallisuutta ja miten sitä ei muista aina olla kiitollinen mitä elämä eteen tuo. Haluan jakaa nämä runot teidän kanssa ja mielipiteitä mieluusti kuulisin.

Niin tajuamaton, niin ainokainen on ollut armo suven vaipuvan,

niin taivaan-läheinen sen hehku mainen,

sen jälkeen että käsin kurkoitan.

                                                                (Saima Harmaja)

Se on sitten elokuu!! Minun lemppari kuukausia.. Tykkään syksystä! Sillä minä miellän jo elokuun syksyksi, vaikka monet ovat toista mieltä. Ja toisaalta... Vielä on kesääää jäljellä... =)

Rakastan elokuun viileitä aamuja ja jo pimeneviä iltoja.

Tänään alkoi taas työt, johan tuota päivän lomailin. Ja eilen illalla oksensin ja maha oli aivan kamalan kipeä. Ehdin jo ajatella, että nyt poksahtaa umpisuoli, mutta särkylääke ja uni auttoi. Tänään nousin kuitenkin ihan virkeänä ylös. Pikkasen arka maha on vieläkin. Nyt vaan pitäisi jaksaa rimpuilla lauantai-iltaan asti. Sunnuntai ja maanantai olisi vapaata. Sitten TAAS töitä. Tuntuu kyllä aika työkeskeiseltä tämä minun elämä. =(

Aamulla oli jotenkin epätodellinen olo töissä. Olen ollut tuolla tilalla ennenkin, mutta jotenkin ne työt on ihan outoja. Ohjeita on joka paikka täynnä. SIIS ihan todella joka paikka täynnä. Ja ohjeet oli tyyliin idiootille kirjoitettu->pyyhi lehmän utareet ensin valkealla rätillä, sitten kuivaat värillisellä rätillä, sen jälkeen ota lehmän utareesta maito suihkeet tippamukiin, Katso että kaikista neljänniksistä tulee maitoa ja se on normaalin näköistä, laita lypsykone kiinni utareeseen. Siis haloo!! =D Ja minun töihin kuuluu myös kukkien kastelu ja nyppiminen... Ja ohjeita on myös: muistathan pestä kenkäsi, kätesi... ja lypsyyn taisi olla kolme A-4 kokoista paperia ohjeita. Aivan naurettavia! 

Tulee olo ettei osaa eikä ymmärrä mistään mitään. Mitään ei uskalla tehdä ellei lue ohjeita. Jokaiselle toiminnolle on oma harja tai muu väline-> pese lypsimet oranssilla harjalla, lypsysankot sinisellä harjalla ja muut vihreällä harjalla. -MITÄ VÄLIÄ???-  No talossa talon tavalla, mutta saattaa lauantaina korvista nousta savu.. =P

Tänään lapsukaiset menee iltapäiväksi mummolaan, ettei tarvitse Ellinkään ryhmikseen mennä. Tekevät kuulema taas kasvimaa hommia. =) Josta tulikin mieleen, että minun täytyy soittaa ryhmikseen...

                                  Virvon varvon tuoreeks terveeks

                                   tulevaks vuodeks.

                                   Vitsa sulle, palkka mulle!!

Sain tänään kortin tädiltäni ja voin kuinka kaunis teksti siinä kortissa oli! Se toi onnen hetken tähän perjantai-päivään! =) Haluan jakaa tämän hetken teidän kanssa! =)

                                 Ystävyys on kuin suojaava puu.

                                  Sen oksilla asuvat ystävyyden linnut

                                   ja iltaisin loistaa sen lehvien lomasta

                                   kirkas kuu.