Tulipas dramaattinen otsikko... Mutta toisaalta tuo on täysin totta.

Mulla on siis taas veritulppa jalassa. Joudun pistämään Klexanea mahaani hyytymän hoitoon toistaiseksi 2x päivässä. Ehkäpä viikon, toivottavasti ei kahta.

Eilen siis menin tk:n labroihin (en päässyt omaan tk:n, eivät ottaneet vastaan vaikka kuinka koetin selittää asiaa, onneksi päivystävä tk otti vastaan.), kun pohje tuli kipeäksi. Ja tuli tunne taitaa olla tukos...

Inr 1.1 (pitäisi olla 2-3) ja FIDD eli "tukosluku" 2,8 (pitäisi olla alle 0.9).

Sieltä sitten tietenkin sain lähetteen isoon sairaalaan ja sinne, kun pääsin (monen tunnin päästä) oli FIDD jo 5,7. Isossa sairaalassa alkoivat heti epäillä keuhkoveritulppaa. Eilispäivän siis makasin kaikkien piuhojen keskellä. Kokeita otettiin paljon, valtimoverinäyte (aaargh!), ultraa, varjoainekuvausta, keuhkokuvaa...

Mutta onneksi tukos on "vain" jalassa. Jalastahan tukos liikkeelle lähtee ja voi joutua keuhkoon, joka voi tarkoittaa kuolemaa.

Eilinen päivä pisti taas ajatusmaailmaa uusiksi. Olen käynyt "laiskasti" marevan-kontrollissa ja uskonut ettei minulla ole hätää. Ettei minulle voi tapahtua mitään, mutta eilen sairaalassa kuulin MONTA kertaa, miten lähellä kuolemaa Marevanpotilas on, jos marevan ei ole hoitotasolla. Olen siis tavallaan kävellyt "lankulla" oman ajattelemattomuuden takia.

Pääsin yöllä kotiin, kun olisin joutunut tarkkailussa olemaan yötä. Ja ei siellä metelissä olisi voinut nukkua. Ja tuon pistämisen osaan jo, kun Ellin raskausajan pistin Klexanea.

Jotain valmistuneita käsitöitä. Lapaset ystävälle ja sukan alku Ellille.

Elli halusi just tuota uutta Novitan lankaa. Kuulema kun on niin ihanaa! -Minusta se oranssi oli kauniimpaa!

Nyt on lähdettävä lepäämään.

Tiedän, ettei markkaa ja euroa pitäisi verrata keskenään, mutta joka kerta kuitenkin mietin rahojen eroja...

* Kun katson meidän S-Marketissa olevaa Sinituotteen mattopiiskaa 12,90e = 76,70mk. (Tarvitsisin mattopiiskan, mutta en todellakaan noin kallista! Ei markka-aikaan kukaan olisi ostanut melkein 80mk mattopiiskaa!)

* Kun käyn viikonlopuksi kaupassa ja ostokseni maksaa 100e, jos markka-aikaan osti 500mk ruokaa esim. jouluksi, niin siinä oli leivontatarvikkeita ja kaikkea PALJON!

* Kun katson astiapesukone-tablettien hintoja, "paremmat" yli 5euroa/20 tabl. = 30mk!

* Kun kävin ostamassa meidän imuriin pölypusseja 5kpl/19,90e.

Ruuan ja astianpesukone tabletit ostan, vaikka ne maksaisi mitä, mutta mattopiiska jää hyllyyn...

Minusta taitaa tulla todella eläkeläinen, joka narisee, kun kaikki maksaa ja eläke on pieni. Seuraavaksi alan varmaan etuilla kassajonoissa huutaen ettei nykynuorisolla ole käytöstapoja!

Elli on äidintyttö ja mahdottoman kiinnostunut kirjeenvaihdosta. Elli jo kirjoittelee jo Tuire-kummin kanssa ja voi sitä riemua, kun tulee kirje johon voi vastata.

Elli kyseli miten voisi saada muutaman kirjeystävän lisää ja lupasin blogissani huhuilla. Ellillä on yksi kriteeri, mikä on sitäkin tärkeämpi. Kirjeystävän pitää olla tyttö tai täti. 

Joten löytyykö Eliinalle tyttöä tai tätiä kirjeystäväksi?

Elli on nyt syksyllä oppinut kirjoittamaan, joten tekstissä voi olla vielä virheitä ja kirjeet eivät ole mahdottoman pitkiä, mutta harjoitus tekee mestarin.

Loppuun kuvia eiliseltä, pakkasta -28,1'.

Katsokaa, miten paljon koivujen oksilla on lunta!

Kuulaan näköistä, eikö?

Tykkylunta kuusien latvoissa.

Kaunista, eikö?

Kauniita kuusia.

Tänään meillä hiihdettiin.

Tänään oli terapia. Juteltiin TAAS minun erilaisuuden tunteesta, siis että tunnen olevani erilainen kuin muut. Ja olenkin erilainen kuin muut.

Pidän kaikesta erilaisesta, olen aina pitänyt. En ole ollut laumasielu. En edes kouluaikaan. Minä en ole ikinä harrastanut merkki/muotivaatteita. Haluan, että minun on mukava olla vaatteissa. Mutta en "uskaltanut" laittaa sellaisia vaatteita joita olisin rakastanut. Pidin neutraaleja vaatteita.

Ja tätä nykyäkin tykkään pitää omannäköisiä vaatteita. Voisin hyvin kulkea aina hame päällä.

Ja tästä erilaisuuden tunteesta voisin listata muutamia asioita.

- Rakastan historiallia vaatteita. Olisi mukava ollut elää 1800-luvulla. Pitkät hameet, tykö-istuva yläosa, viitat, ihanat hatut ja huivit..

Jotain tämän tapaista...

- Rakastan kaikkea retroa ja värikästä.

-Rakastan romuja, esim. emali ja sinkkisankot, jotka on ruosteisia ovat minusta kauniita.

-En käytä meikkiä, en edes korviksia enää. Haluaisin laittaa korvikset, mutta korvat ei kestä..

-Leikkaan lehdistä kivoja kuvia ja hyviä juttuja "talteen".

-Haluan sisustaa kotini vanhoilla tavaroilla, ei mitään uutta.

-Rakastan kukkia, mutta esim. nyt on taas kissat kaikki syöneet ja pudotelleet.

-Vanhojen aikojen tavat ja perinteet kiinnostaa minua valtavasti, esim. vanhojen ihmisten säämerkit.

-Haluaisin elää tietyn asteisessa omavaraistaloudessa. Omat kanat, kasvimaa ja kalastusta jne.

-Voisin/haluaisin asua jossain keskellä metsää, missä ei olisi kauppaa/muita palveluja 20-40km säteellä.

- Haluaisin olla sijaisäiti.

Enkös olekin omituinen?

Tämä laulu kertonee minun tulevaisuudesta... KLIK ja KLIK.

Ai miksikö? Eilen tupsahti tälläinen kirje postista.

Ja eikös eläkeläiset harrasta bingoa?  Ja nyt minulla on sitten virallinen lupa kulkea Aino-tossut jalassa puutarhassa ja kaupassa.

Olen enemmän kuin onnellinen tuosta päätöksestä!

Saan ihan "oikeaa" eläkettä omalta eläkekassalta, en pelkkää Kelan kuntoutusrahaa. Tuo minun "eläke" on kuitenkin nelinumeroinen luku, jo ilman senttejä! Ettei ole silleen mitään hätää. Kannatti siis aikanaan maksaa yrittäjäeläkettä...

Nyt on vaan hätä, kun sain joulukuun lopussa Kelalta vajaa 260e ja nyt minun pitää odottaa, että saan ekan eläkkeen. Eli rahat on TOSI tiukilla, kun en enää sitä työkkärirahaakaan saanut, joka olisi pitänyt maksaa eilen. Huoh. Mutta toivotaan, että saisin rahani pian... Muuten alkaa itkettää!

Mutta eiköhän ne asiat järjestyne parhain päin.

Olen saanut ihanaa paketti postia. Katsokaas mitä Liisa minulle lähetti... Jotain mustaa ja jotain valkoista.

Tadaa!

Mahtava lehmäinen villapaita! On just kuin minulle tehty ja niin minun oloinen! Kiitos Liisa!

Sitten sain ihanan lähetyksen Saksasta Utelta!

Oli tarroja, ihanat nallet ja pipareita! Piparin maku oli hiukan voimakkaampi kuin Suomessa, mutta ulkonäkö poikkeaa suomalaisista edukseen. Katsokaa vaikka!

Thank you Ute!

Sitten jatkan tuota viime postauksen saarnauslinjaa...

Se on muuten niin totta, mistä Nesse mainitsi: Perheitten yhteiset harrastukset. Ennen perheitten yhteinen aika oli yhdessä harrastamista: leivontaa, marjaretkiä, kalareissuja, siivousta... Eikä niistä edes ajatellut, että ne olisi työtä ja niistä pitäisi esim. saada rahaa. Ne oli yhdessä oloa. Jokainen osallistui omalla tavallaan.

Nykyaikana lapsille usein maksetaan itsestään selvistä kotitöistä. Kyllä meilläkin Niko saa palkkaa, jos on joku isompi urakka, esim. puitten kärräämistä liiteriin, mutta astiapesukonetta ja roskanvientiä ei meillä ole hinnoiteltu, eikä tulla hinnoittelemaan.

Vanhemmat itse opettaa, että kaikesta saa rahaa ja uuden puhelimen/hupparin saa kun vain lapsi sanoo, että "osta". Sitten ihmetellään ettei lapsi arvosta mitään mitä saa.

Meillä on Nikolla ikivanha puhelin, ollut jo monta vuotta. Ja nyt annoin houkuttimeksi, että jos matikan numero nousee seiskaan, niin saa uuden puhelimen. Saa itse valita. Nikosta asia oli loistodiili. Eli uusi puhelin tulee hankittua "omalla työllä".

Meillä ei todellakaan osteta Nikolle esim. omaa läppäriä, vaikka sitä toki toivoisi. Meillä ei ole varaa ja pöytäkoneella voi kyllä omat nettiasiansa hoitaa. Ja pitääkö jokaisella olla oma tietokone?

Meillä on vieläkin ajat miten kauan saa olla tietokoneella (joku huudahtaa järkyttyneenä, eikös Niko ole "jo" 13v ?!?)

On ja saa olla koneella tunnin per päivä. Jos on kokeita, niin silloin ei koneella olla. Ja sen päivän "säästyneen" tunnin saa pelata viikonloppuna pois.

Ja minusta on oikein hyvä ratkaisu, etä tietokone on olohuoneessa, niin tiedän ettei poika ainakaan ole pornosivuilla.

Ellin tietokone aika on puolituntia. Enempää ei saa olla ja joskus jää päiviä väliinkin. Ja hyvä niin!

Sitten Kotilaiska kirjoitti asiaa... Todellakin! Jokaisen kannattaa joskus ottaa löysin rantein. Ei maailma kaadu vaikka yhtenä päivänä on koko päivän kalsarit jalassa, ja ei niin tehokas. Ja jos kaatuu, niin antaa kaatua!

Ja Merja kirjoitti asiaa, että ennen lapset osasi sopia riitansa. Nykyään aikuiset on äkkiä oven takana haukkumassa toisiaan ja asia nousee kuin pulla taikina. Itse muistan kun kaverin kanssa juostiin yhteen, niin että molemmilla oli naamat mustana. Jatkettiin leikkiä ja pyydettiin anteeksi, kunnes jonkun ajan päästä huomattiin, että sinun silmä on ihan musta ja turvoksissa. Niin sinunkin...

Ja Kati kirjoitti asiaa tuosta masennuksesta. Sitä ei ennen ollut, koska lapsi sai olla lapsi. Lapsi saattoi unohtaa tehdä läksyt, koska oli mennyt ulos leikkimään. Monta kertaa viikossa, jopa. Mutta ei siitä sen enempää haloota nostettu. Nyt on vähintään vanhempain vartti edessä jos kolme kertaa LUKUKAUDESSA unohtuu...

Mutta voisin jatkaa loputtomiin... Nyt lähden kuitenkin koirien kanssa ulos! <3

Olen minä!

Viime yön Elli nukkui huonosti, "kitisi" välillä, että jalkoja särkee, en voi nukkua...

No aamulla vieläkin valitti ja minä tietenkin "viisaana" äitinä päättelin, että Ellille on tulossa flunssa/kuume.

Tyttö jäi siis kotiin sairastamaan...

Aamulla oli kuitenkin heti ruokaa vailla... *ihmettelin*

Sitten hoksasin; Eilen Ellin luokka luisteli ja lihakset ovat kipeät luistelusta!!!

No Elli nyt potee nyt lihaksiaan tämän päivän kotona, vaikka olisi tietenkin voinut olla koulussakin.

Tunnen tällä hetkellä itseni ylihuolehtivaksi kanaemoksi.

Minun lapsuudessa oltiin koulussa, jollei ollut kuumetta tai oksennettu. Siis jos ÄITI sai päättää... tosin perjantait oltiin aika usein poissa, kun isä tuli kysymään aamulla (oli tullut edellisenä yönä töistä) "Jaksaako lapset lähteä kouluun?"

Kun vastattiin veljeni kanssa, että ei, niin isä vastasi "nukkukaa sitten..."

Sitten isä oli mennyt takaisin nukkumaan ja tuumannut äidille; " lapset eivät jaksaneet nousta ylös, sanoin että nukkukaa vain! "

Toisaalta ei me jälkeen jääty läksyissä, eikä varmasti olla sen tyhmempiä kuin muutkaan vaikka perjantait oltiin poissa.

Nykypäivänä minusta menestymistä painotetaan ihan liikaa. Täytyy osata lukea viimestään ekalla, parempi jos eskarissa. Kertolaskuja lasketaan tokaluokalla, minun aikaan vasta kolmosella.

 Mitä me 1970-luvun lapset tehtiin 6 vuotiaana? LEIKITTIIN täyttä päätä nukeilla ja katseltiin lastenohjelmia. 

LEIKITTIIN kavereitten kanssa erilaisia pihaleikkejä. Kymmenen tikkua laudalla, kirkkistä, piilosta, tehtiin majoja... Nykylapset ovat usein senkin ajan nykypäivänä tietokoneella tai eskarissa.

En sano, että eskari olisi huono asia, mutta minusta 2-3 päivää viikossa riittäisi eskaria riittäisi.

Ja esim. harrastuksia on minun mielestä lapsilla nykyään aivan liikaa. Joka päivälle joku harrastus: soitetaan, lauletaan ja urheillaan. Ja näissäkin harrastuksissa kilpaillaan toisia vastaan. On oltava parempi kuin muut...

Tietenkin lapsilla pitää olla harrastuksia, mutta mihin ovat harrastuksina hävinneet kirjeenvaihto, postimerkkien keräily, lukeminen, pienoismallien rakentelu?!?

Ne ovat lapsista muinaisjäänteitä. Juostaan harrastuksissa ja loppuaika ollaan naamakirjassa tai irkissä...

Ja nämä oli taas kerran vain minun mielipiteitä! Mutta kertokaa oma ihmeessä mielipiteenne!!!

Ulkona on todella kaunista! Kaikki puut ja pensaat on lumen peitossa, todella kauniisti! 

Tarkoitukseni olisi kuvata ajomatkoilla komeita lumisia maisemia, mutta aina unohdan ottaa kameran mukaan!

Eilen minulla oli isossa sairaalassa olkapää lääkäri. Menen seuraavaksi magneettikuvaukseen ja olkapää leikataan jos siellä sisällä on asiat todella huonosti. Sanoin kyllä kirurgille, etten haluaisi toista leikkausta, jos on joku 50/50 mahdollisuus, että olka paranisi. Ennemmin pidän tämän kipuilevan ja voimattoman käden, kuin "vaihdan" vielä huonompaan. Samaa mieltä oli myös kirurgi. Ongelmana olkapäässä on jäykkyys ja löysyys. JuuJuu, samassa kädessä. Tietyissä asennoissa on jäykkä ja toisaalta liian löysä.

Lomittajan työ on kirurgin mielestä poissuljettu. Ei kuulema onnistu olkapään takia, ja lisäpointtia ammatinvaihtoon tuo minun yliliikkuvat nivelet, jotka on kuulema pahasti yliliikkuvat.

Lääkäri naureskeli melkein vedet silmissä, kun näytin muutaman bravuuri miten sormet ja käsivarsi kääntyy. Taidan alkaa sirkuksen käärmenaiseksi.

Eilen lääkärin jälkeen kävin kirppiksellä. Ei mitään suuria löytöjä, mutta muutama kiva kuitenkin.

Ellin Apina-Antti sai retro vaatteet: (potkarit, paidan ja haalarihousut), onhan hän itsekin retrolelu. Laitan Antista kuvan myöhemmin. Ja minä sain ihanan korin kukille. Näillä hintaa yhteensä 1,40e.

Nyt kuvaa Antista! Vaatteet on kuin hänelle tehty!

Mutta nyt kauppaan ja Elliä koulusta hakemaan!

Eilen todellakin rikottiin meilläkin pakkasennätys. Aamulla klo 6 oli pakkasta ollut -31 astetta. Kylmääää!

Mutta tykkään pakkasista. Pakkanen on asenne kysymys, kun laittaa vaatetta päälle, niin ei ole kylmä!

Ennemmin pakkasta 20-30 astetta kuin lämmintä! =) Olenkohan entisessä elänässä ollut eskimo?!?

Taas on ahdistusmittari punaisella... En tiedä miksi...  

Toivotan kuitenkin teille mukavaa perjantaita!

Tässäpäs olisi muutama mukava toiminta-idea!

Decoilusta kiinnostuneet

Decorinki 3 ---> KLIK

Decorinki 4 ---> KLIK

Decorinki 5 ---> KLIK

Minipeikolla olisi tarjolla YLLÄRIYSTÄVÄ ---> KLIK

Heidukan Vaihtola ---> KLIK

Ja syy sunnuntain kiireeseen on tälläinen. 

Käytiin siis taas kerran vaihtamassa auto.

Nyt meillä on sitten molemmilla samanlaiset ajokit. Minulla Esteri ja Makella Esko.

Esko on diesel ja tumman vihreä.  Eskoon mahtuu vain kaksi. Esko on pieniruokainen vain 5-6l/100km ja Eskon dieselvero on vain vajaa 60e/ vuosi!! Eli oikein oiva Maken ajokiksi!

Tänään olen purkanut joulun pois ja keittiön look on taas tutun lehmäinen!

Alesta ostamani Amaryllis puhkeaa päivä päivältä komeampaan kukintaan.

Koetan saada tuon Amarylliksen menestymään vuodesta toiseen.

Eilen tein ekan siementilauksen!  Ostin tomaatteja, purjoa, huonekasveja, muutamia unikkoja ja kurpitsoja. Voisin sitten vaihdella jonkun kanssa siemeniä, kun olivat isoja pusseja!

Näin meillä käy kun istahtaa sohvalle!